Jumalanpilkkaa vai nerokas pop-teos - syväluotauksessa Antti Tuiskun uusi albumi

Suomen kovin poptähti Antti Tuisku teki paluun kohua aiheuttaneella uudella Valittu kansa -albumilla. Tässä Painovirheen arvio teoksesta.

Suomen kovin poptähti Antti Tuisku on palannut pitkän hiljaiselon jälkeen tauolta ja tiputti yllätyspommin julkaistaessaan Valittu kansa -sinkun ja musiikkivideon, levyn nimikkobiisin 5.2 ja koko albumin 7.2

Albumin avausraitana toimii Kerran vuodessa kirkkoon, Post Malonen tyylinen rap-kappale, joka kertoo ihmisen tekopyhyydestä ja kuvaa hyvin tapakristittyjen tyyliä käydä kerran vuodessa esim. joulukirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja ja siten tuntee “hyvää omaatuntoa” siitä, että nyt on “synnit annettu anteeksi” ja voi taas jatkaa “rienaamista.” Tuisku lunastaa tämänkin genren. Tämä trap-soundinen huikeilla bassokompeilla ja kirkkokuorolaululla väritetty kappale räjäyttää tajunnan ja vie kuulijan heti syvään päätyyn kappaleen intron mukaisesti. Tuiskulla todella on jotain kerrottavaa, jota jatkaa heti albumin toinen kappale kohu single Valittu kansa.

“Mie tiiän että musta ei oo kuulunu hetkeen, mut nyt mie oon taas täällä, ja mulla olis vähän kerrottavaa.”

Valittu kansa, tuo Antti Tuiskun “Like a Prayer” (Madonna) on nerokas ja tabuja rikkova kantaaottava mestari pop-teos. Siinä otetaan kantaa eri uskontoihin, kultteihin, päättäjiin ja johtajiin. Parodioimalla itseään kulttijohtajana Tuisku antaa luvan jokaiselle olla sitä mitä on tuomitsematta ketään, mutta myös kritisoi, että ketään päättäjiä, johtajia tai vaikka artistia ei tulisi seurata päättömänä. Sanoissa kuuluu myös eri lahkojen seksuaalinen häirintä. Aluksi kappaleen kuultua ja musiikkivideon nähtyä se herätti vähän ristiriitaisia tuntemuksia, mutta joka kuuntelu- ja katselukerralla se avaa uusia näkökulmia ja kun biisin tematiikka viimeistään levyn julkaistaessa avautuu, on se nerokas. Musiikkimaailmaltaan se on hyvin Aviciimainen.

Itseironinen provokatiivinen kappale ja siitä julkaistu musiikkivideo aiheuttivat suuren somemyrskyn ja kahtiajaon kuulijoissa. Sitä on pidetty mm. jumalanpilkkana ja rienaamisena, mutta myös tabuja rikkovana kantaaottavana mestari pop-teoksena.

Tuisku esiintyy videossa kulttijohtajana ja häntä öljytään ja pestään, hän esiintyy videossa myös ainoastaan viikunanlehti yllään. Videossa nähdään kirkuvien seuraajien joukossa Jeesuksen näköinen hahmo, joka myöhemmin ratsastaa hämmentyneenä Antin kanssa elektronisella epäjumalana tunnetulla kultaisella vasikalla.

Video on täynnä uskonnollisia symboleita kuten Pyhää Henkeä symboloivat kyyhkynen ja öljy, lampaat- Kristus, Kristuksen karitsat/seuraajat, ihmisen henkistä ja fyysistä alastomuutta sekä salaisuuksia suojaava viikunanlehti, epäjumalana tunnettu kultainen vasikka. Videossa nähdään Tuiskuttajia, seksuaalivähemmistöä, sekä erilaisia ihmisiä. Myös itse popin kuninkaan Michael Jacksonin näköishahmo on bongattavissa seuraajissa. Musiikkivideon on ohjannut Elias Koskimies ja Tomi Karen.

“Valittu kansani kuunnelkaa; Antti Tapani teidät pelastaa”

“Teidän ei tarvii ku polvistuu, avata napit ja avata suu”

“Hallelujah, sukkikset alas mä siunaan sua” “Synnit on annettu anteeksi”

“Antti ei helvetti tuomitse”

“Omilla aivoilla ei tarvi miettiä mitään, ku tottelet Anttii, hallelujah, valittu kansani, amen, amen, amen, madafakin' amen”

Hengähdystä väliin tuo “Ai ai ai, meil on täällä aina Bailantai kitarariffeineen ja elektronisine pianomelodioineen kevyt raikas bailubiisi, jossa hoetaan viikonpäiviä (Sak Noel), Paso - tyyliin. Baari-iltoja on verrattu messuihin, jossa arjen huolet unohtuvat ja kaikki ovat tervetulleita. Lopussa kuullaan aitoa puheensorinaa baari-illasta, josta tulee vähän mieleen aiempaa tuotantoa Kaunis kaaos. Tässä kappaleessa kuuluu musiikillisesti ja lyriikoissa ehkä eniten Tuiskun toinen koti Espanja. “Vamos a la playa, dos chupitos ketchupilla!”. Biisistä jää kuitenkin vähän mainosmainen olo, kun siitä tehtiin marraskuussa mainoskappale Olympiastadionille.

Takaisin syvään päätyyn tuo järisyttävä Häitä ja hautajaisii, joka kertoo itsensä etsimisestä. Sen voi myös kuulla Jumalan tai rakkauden kaipuuna. Kappale herkistää ja koskettaa varmasti jokaista jollain tapaa. Kappale muodostui ensikuulemalta yhdeksi henkilökohtaiseksi suosikkikappaleeksi. Kappaleen värittää kauniit kitaran sointukierrot.

“Olen hakenu sua ympäriinsä, hiihtoladuilta ja tindereistä, sieltä Renkomäen ABC:ltä”

“Olen kokeillu jo aivan kaikkee, terapeuteilla käyny itkeen, voiko olla etten tehny tarpeeks”

“Viinaa, miehii, naisii, mut en ikinä löydä sua, häitä ja hautajaisii, mut en ikinä löydä sua”

Pyhä kosketus on albumin ainoa kunnon parisuhdelaulu, mutta sen voi myös kuulla esim Jumalan tai muun asian kosketuksenakin. Tämä SANNImainen biisi olisi hyvin voinut olla Antin aiemmillakin levyillä.

“Uno, dos, uno, dos, tres, cuatro, cinco, cinco seis” lähtölaskenta albumin kuudenteen kappaleeseen Jesse on mun frendi, Scooter -tyylinen tajunnan räjäyttävä tarttuva soft house renkutus poljentoineen, Peto on irti biisistä tuttujen “Waa” -huuhdahduksineen, välillä kevyine verseineen ja orgastisine huudahduksineen, joka yhtäkkiä vaihtuu hartaaseen lauluun c-osassa ja päättyy espanjankieliseen kirkkomusiikkiin sekä jumalanpalvelukseen. Eihän tässä ole mitään järkeä, mutta kuitenkin on. Kappaleessa kritisoidaan eri seurakuntia ja otetaan kantaa eriarvoisuuteen. Tämä biisi on siitä herkullinen, että se on hyvinkin provokatiivinen, jos Jessen mieltää Jeesukseksi.

“Jesse on mun frendi, la-la-la-la-la-laa, ai et on hieno hengata niin hienon miehen kaa”

“Portit aukee, eiks oo hienoo, päästä Jessen piireihin, Jesse tarjoo salmarii”

Pidä tunkkis -biisissä kuuluu vahvasti elämässä haparointi ja jumalan tai jonkun suuremman johdatuksen kaipuu ja sille haistattelu, mutta pyydetään kuitenkin anteeksi. Tämä kappale on varmasti monelle hyvin samaistuttava ja herkistää kuulijan kuin kuulijan. Kappale on toinen henkilökohtainen suosikki ja kolahtaa syvälle. Biisissä kuullaan Vain elämäästä tutun Joku rajan tyyliset “Oi, Oi, Oi, Oi” ja sen kruunaa ja tunnelmaa tuo kauniit jousisoittimet sekä harras kuorolaulu taustalla.

Elämän syntyjä ja syviä - Mistä minä tiedän kappaleessa pohditaan tieteen ja uskontojen välisiä seikkoja sekä paljon tärkeitä yhteiskunnallisia asioita väritettynä parisuhdelauluksi. Kappaleessa kuullaan Jurekin hienot saksofonisoolot.

“Kuka loi taivaan ja maan, minne me mennään kun me kuollaan, mistä minä tiedän?, mistä

minä tiedän?”

“On tähtitieteitä, profeettoja, mut ei vieläkään vastauksia, beibi”

“Mikä saa mut tuntemaan, että mä oon sun ainoastaan, mistä minä tiedän?, mistä minä

tiedän?”

Nyt on lupa tehdä syntiä - Jumalan kämmenellä tuo aivan loistava eurodancemainen ysäri -jumputus, jonka sanoitus on kuin kevyempää E-rotic kamaa ja lastenlaulusta tutun Jumalan kämmenellä miksaus kuulostaa vähän Aviciin Wake me upilta unohtamatta Tuiskun korvia hiveleviä korkeita kurkkuääniä ja Jurekin ennätysnopeita melodia poljentoja.

Kaunis haikea Kahvia ja pullaa puolestaan kertoo kaipuusta tai tarpeesta kuulua johonkin yhteisöön, oli se sitten mikä tahansa. Yhteisöllisyyden tunnelma on käsinkosketeltava. Verkkokalvoille piirtyy Antin unelma yhteisö. Hep, Like a Virgin, (Madonna) mainittu! Onko tämä nyt vihdoin Antin oma Like a Virgin kappale?

“Löytyskö hiihtoliitto tai joku mikä, pervoilukerho vaan, missä mäkin saan, Madonnaa, sunnuntaisin laulaa”

“Hengen ja tiedon seura tai joku mikä, virveliryhmä vaan, missä vetää saan, muiden kaa, kahvia ja pullaa”

Levyn viimeinen raita ja itkettäjä Sit ku me kuollaan kertoo siitä, kun ihmiset eivät elä tässä hetkessä tätä elämää vaan odottavat kuoleman jälkeistä elämää/ paratiisia. Kappaleessa kuuluu myös, kuinka monesti sitä valitetaan oman elämän pienistä ongelmista, kun maailmalla on suurempiakin ongelmia. Toisaalta se voi myös olla lohtulaulu sellaisille, joiden elämä oikeasti on yhtä kärsimystä ja halu tuonpuoleiseen on helpottava ajatus. Kappaleen musiikkimaailma on kaunis ja voimallinen, josta vielä vaikuttavamman tekee enkelilapsikuorotaustalla. Täydellinen lopetus.

Valittu kansa -albumi on hengellinen ja syvällinen tabuja rikkova kantaaottava mestari pop-teos. Albumilla liikutaan eri tunnetilasta toiseen ja  kuullaan kirjo eri musiikkityylejä kuten rappia, edm, poppia kuin ysäri -jumputusta, trap-soundia yhdistettynä hartaaseen kirkkomusiikkiin. Hengellisyys on musiikin lisäksi läsnä vahvasti myös lyriikoissakin. Myös Tuiskun toinen kotimaa Espanja kuuluu useammassa kappaleessa sanoitukselta ja musiikillisesti. Albumilla ei kuulla vierailijoita. Antin sanoin hän on käyttänyt albumilla eniten eri tapoja/tyylejä laulaa kuin millään muulla aikaisemmalla. Kappaleet sitoutuvat sulavasti yhteen ja albumi on ehjä kokonaisuus. Albumia ei ole syystäkään sinkutettu, vaan se täytyy kuunnella kokonaisuudessaan. Tätä albumia ei voi selittää, se pitää kuulla ja kokea itse.

Valittu kansa on Antin eittämättä henkilökohtaisin albumi. Anatude avasi Tuiskun persoonaa, mutta nyt on hypätty pintaa syvemmälle. Albumi käsittelee rehellisesti Antin pohdintoja ja paljon hänen omaa elämäänsä ja virheitään kuitenkin Antille tyypillisen itseironian kautta. Albumilla kuullaan Jumalan kaipuuta tai tarvetta nojata johonkin suurempaan ja itsensä etsimistä, mutta otetaan paljon myös kantaa tärkeisiin yhteiskunnallisiin asioihin, kuten uskontoihin, seurakuntiin, kultteihin, päättäjiin, johtajiin, eriarvoisuuteen, sotiin, ilmastonmuutokseen, mielenterveysongelmiin, sisäilmaongelmiin, ihmisten tekopyhyyteen. Näistä esimerkkejä mm.

Jesse on mun frendi: “Voin tuhoo yhen planeetan ja jatkaa juhlintaa”
“Köyhille ja kipeille nyt ei oo sori tilaa, mut jos sä näytät hyvältä Jesse sutkin seivaa”

Mistä minä tiedän: “Oli masennusta, oli homeongelma, niitä juttuja me vieläkin korjataan”

“Jossain aina soditaan”

Albumi on myös moniulotteinen, koska kappaleet voi tulkita monella eri tapaa ja se tekeekin siitä niin herkullisen ja alttiin isoihinkin näkemyseroihin ja kahtiajakoon, mitä musiikki onnistuessaan parhaimmillaan tarjoaakin.

Aluksi sitä voisi ajatella, että nyt se Antti ampui itseään jalkaan tekemällä uskonnollisen levyn, mutta tosiasiassa tematiikka on nerokas ja freesi tapa käsitellä asioita ja tehdä mullistavaa kantaaottavaa popmusiikkia. Tätä on nähty jo paljon ulkomailla, mutta ei Suomessa tähän tyyliin pop -skenessä. Myös Antti on tehnyt aiemmin hengellisempää musiikkia mm Hengitän -albumilla.

Siinä missä Anatude oli selkeää jatkumoa En kommentoi -albumille, on Valittu kansa jotain aivan muuta. Tuiskun vankkumaton tekijätiimi teki sen taas. Jurek, Kalle Lindroth, Henna Sariola, Saara Törmä ja Aku Rannila, unohtamatta Antin stailin luojaa Vesa Silveriä. Suomen Madonna ja nykyään jopa Suomen popin kuninkaaksikin tituleerattu Antti Tuisku tuli isommin takaisin kuin koskaan. Hän onnistui jälleen uudistumaan sekä näyttämään muille suuntaa ja määrittämään Suomen pop-skenen suunnan uudelleen. Tämän kaltaista albumia ei Suomessa ole aiemmin kuultu. Lisää tällaista kantaaottavaa musiikkia liipalaapa rakkauslaulujen tilalle kiitos. “Madafakin’ amen!”.

Kuva albumista Valittu Kansa

Arvosana: 10/10


Valittu kansa:

Kerran vuodessa kirkkoon

Valittu kansa

Bailantai

Häitä ja Hautajaisii

Pyhä Kosketus

Jesse on mun frendi

Pidä tunkkis

Mistä minä tiedän

Jumalan kämmenellä

Kahvia ja pullaa

Sit ku me kuollaan

Kirjoittanut: Pia Oikarinen