Iltan rokkistarahetki Jyväskylän keikkapyhätössä Lutakossa

Ilta keikalla Lutakossa: Tunnelma oli läpi keikan lämmin sekä yhteisöllinen

Ilta esiintyi ensimmäistä kertaa Jyväskylän “keikkapyhätössä” Lutakon Tanssisalissa. 25.9.2020. Hänellä oli myös ensimmäistä kertaa bändi mukana Jyväskylän keikalla. Iltaa alustamassa oli kaksi muuta jyväskyläläistaustaista artistia: Aina, joka julkaisi kesäkuun alussa debyytti-LP:nsä ja on tehnyt yhteistyötä Toistuvat yllätykset- yhtyeen kanssa sekä eetu, joka on tuttu muun muassa Kuningas-yhtyeestä sekä Ellinooran Bäng Bäng typerä sydän- kappaleesta. Hän julkaisi debyyttinsä vuoden 2019 lopulla.

Keikalla juhlittiin Iltan 4.9 julkaisemaa debyyttialbumia, joka esitettiin keikalla kokonaisuudessaan. Keikka alkoi Betonii- biisillä, joka sisältää vaikuttavat puheosuudet. Tämän jälkeen Ilta ilmestyi bändeineen lavalle. Muuten albumi esitettiin lineaarisessa järjestyksessä. Lisäksi välissä kuultiin Iltan ensimmäinen julkaistu sinkku Koukkuun, sekä viimeisenä extrabiisinä kolmas julkaistu sinkku Muurit, yleisön taputtaessa pääesiintyjän takaisin lavalle. Osa yleisöstä myös nousi seisomaan ja levittäytyi osittain tanssilattialle tanssimaan biisin tahtiin, kuitenkin turvavälit huomioon ottaen. 

Ilta Lutakon lavalla laulamassa yleisöön päin

Keikka oli hyvin intensiivinen ja tunnelma oli läpi keikan lämmin sekä yhteisöllinen. Iltan sanojenkin mukaan “kuin olohuoneessa” esiintyisi. Hän ylisti kotikaupunkiaan ja sanoi, että on täällä kuin kotonaan, eikä jännitä samalla tavalla kuin muualla esiintyessä. 

Iltalla oli päällä rento vaatetus. Yllään hänellä oli Wolferin-kuosinen oversize-T-paita, leveälahkeiset valkomustat leopardihousut ja mustat paksupohjaiset kengät. Lisäksi hiukset olivat siistillä nutturalla ja huulissa oli Iltalle ominainen voimakas huulipuna. Bändin pojilla oli puolestaan ILTA-fanipaidat päällä.

Ilta kyykistyneenä lavalla

Biisit pääsivät vielä enemmän oikeuksiinsa livetulkinnassa. Ilta ei säästele tulkinnassa vaan revittelee oikein kunnolla. Artistin laulutaito ja äänen käyttö on ihan omaa luokkaansa. Iltaa kuunnellessa ihan häkeltyy ja läkähtyy, eikä kylmiltä väreiltäkään säästytä. Kyynelkanavat  ovat herkässä kauniita ja herkkiä suuria balladeja kuunnellessa. Toisaalta myös hyväntuuliselta voimaannuttavalta ja sydämelliseltä energialtakaan ei säästytä, kun Ilta rokkaa räväkällä eloisalla nauravaisella persoonallaan ja ottaa sekä lavan että yleisön haltuun.

Välipuheet olivat ihanan aitoja, lämminhenkisiä ja sydämellisiä. Hän nostaa ihanasti bändiänsä ja koko crewta välispiikeillään. Tunnelmaa nostatettiin bändin poikien ja pääesintyjän johdosta, yleisöä mukaan ottaen, laulunsanoihin sekä taputuksiin. Myös pari mokaa sattui mukaan. Loopperi ei mennyt päälle ja sanat unohtuivat yhdessä kappaleessa, mutta se ei haitannut menoa ja rentoa fiilistä. Ilta otti asiat haltuun huumorilla ja tokaisi, “että täytyy tulla uudestaan hänen keikalleen kuullakseen hienon loopperin”. Hän myös alusti Poika-biisiä kertomalla, että hänen äitinsä on yleisössä, kuitenkaan löytämättä häntä. Ilta heitti, että “hän on lähtenyt menemään, kun Ilta ei osannut loopperia.”

Bändiin kuului Roope Kuosmanen rummuissa, Arttu Vauhkonen koskettimissa ja kitarassa, sekä Arttu Kuusisto koskettimissa ja bassossa. Lisäksi Ilta soitti itse pianolla suurimmassa osassa kappaleista. Lavalle oli tehty Iltalle kaunis muovinen flyygeli, joka valaistiin vaihtuvilla valaistuksilla, jonka sisälle oli laitettu sähköpiano. Piano oli vaikuttava näky lavalla Iltan kanssa. Kyseinen piano nähtiin myös taannoin hänen levynjulkaisukonsertissaan sekä Elämä lapselle-konsertissa, jossa Ilta soitti Voimanainen-kappaleen toive- esiintyjänä eräälle toipuneelle lapsipotilaalle ja hänen perheelleen. 

Keikan vaikuttavimpia hetkiä oli Pojat-biisin pitkä soulhenkinen ja improvisoitu vokalisointi, joka tuntui ja kuului joka sielun sopukassa. Aivan henkeäsalpaavan mieletön. Viimeinen biisi Jään sun luo oli myös todella vaikuttava ja unohtumattoman kaunis balladilopetus. Muitakin kauniita hetkiä oli, kuten yksi lempparini Ikävöi sua. Myös voimaannuttavia yhteisöllisiä ja iloisia hetkiä toi Voimanainen ja Muurit.

Lutakossa oli huomioitu vallitseva koronatilanne hyvin. Lippuja oli rajattu määrä, paikat olivat istumapaikkoja ja ne oli aseteltu kauemmas lavasta turvavälit huomioon ottaen. Tanssilattia oli tyhjä. Ihmiset olivat levittäytyneet tasaisesti niin sallitulle kuin ikärajalliselle anniskelupuolelle. Käsidesiä löytyi niin lipunmyynnistä, narikoilta, anniskelualueen portilta ja yläkerran vessojen läheisyydestä, fanituotemyyntipaikan vieressä. Nettisivuilla oli tarkka ohjeistus koronakäytännöistä, kuten maksutavoista, narikkalipuista, turvaväleistä niin jonossa kuin sisällä. Lisäksi nettisivuilla oli suositus maskien sekä koronavilkku-sovelluksen käytöstä.

Ilta suositteli Instagram-storyssaan ihmisten tulevan paikalle maskien kanssa. Lutakon työntekijöillä oli maskit käytössä. Myös yleisössä suurimmalla osalla oli maskit ohjeistuksen mukaan, josta Ilta antoi ansaitut krediitit yleisölle. Ovet olivat auki, joten keikalle saattoi tulla ja mennä milloin itselle sopi. Oli kuitenkin ikävää, kun työntekijät polttivat tupakkaa sisääntulo-oven edustalla. Tupakat toivoisi poltettavan kauempana seinustan takana, jolloin keikalle tullessa tai poistuessa, ei tarvitse hengittää tupakansavua. Tai voisi olla kokonaan savutonta.

Lutakon yleisö maskit päällä Iltan keikalla

Keikalla myytiin myös fanituotteita, kuten ILTA- ja VOIMANAINEN -T-paitoja, sekä ILTA-maskeja. Myös fanituotteiden myyjillä oli ILTA-maski ja T-paidat päällä. 

Keikka oli kokonaisuudessaan onnistunut ja ikimuistoinen. Ilta lunasti haluamansa rokkitähti tittelin heittämällä. 

“Kiitos tän illan keikasta 💜 pienenä tiesin että kaikki rokkistarat vetää Lutakossa keikkoja. En tiiä voiks mua kutsuu rokkistaraks, mut ainaki pääsin kirjottamaan ”ilta was here” bäkkärin seinään ja vetämään upean ja ikimuistosen keikan ihanille ihmisille! KIITOS 💜 ja kiitos @ellakankare for this perfect outfit 😘😘😘” - Iltan Instagram-päivitys @iltaofficial.

Lue myös aiemmin kirjoitettu arvostelu Iltan debyyttialbumista.


Kirjoittanut: 
Pia Oikarinen

Kuvat:
Antti Närhi