Hyppää pääsisältöön
Kuva
Paavo Lusua kuvaa taiteessaan alkuperäiskansoja ja pohtii ihmisen yhteyttä luontoon.
Kuva

Keväällä 2022 käynnistynyt Jyväskylän nuorisopalvelujen Creative Learning Hub -hanke tarjoaa alle 29 -vuotiaille nuorille mahdollisuuksia toteuttaa luovan alan ideoitaan valmiiksi projekteiksi saakka. Ensimmäinen neljän nuoren toteuttama projekti on valokuva- ja kuvataidenäyttely, joka nähdään 2.-22.9.2022 kulttuuritalo Villa Ranassa.

Näyttely koostuu noin kahdestakymmenestä teoksesta, joissa näyttelyn toteuttajat Paavo Lusua, Nino Lusua, Laura Anneli ja Mika Mäntynen, kuvaavat ja pohtivat suhdettaan ihmisyyteen ja luontoon. Valokuva-, akryyli-, tussi-, ja lyijykynäteoksissaan tekijät kuvaavat suhdettaan ihmisyyteen eri ympäristöissä.

Ensimmäisenä esittäytyy Paavo Lusua. 

Ihmisyys ja luonto teoksissani

Kuvataiteissani ihmisyys ja luonto ovat vahvasti esillä, koska olen pitkään ollut kiinnostunut ja inspiroitunut erilaisista muinais- ja luonnonuskonnoista, ja erityisesti Amerikan alkuperäiskansojen historiasta ja ihmisistä. Olen kasvanut maalla, ja sitä kautta luonto aihepiirinä on suoraa yhteydessä lapsuuteeni, tietynlaiseen viattomuuteen ja vapauteen. Minulle luonto on aina ollut ääretön ja ehdottoman tärkeä voiman, rauhan ja inspiraation lähde. Kirjoitan myös omalla ajallani tarinoita, jotka käsittelevät erilaisia ihmisiä, ihmissuhteita ja kai tietynlaista hengellisyyttä ihmisyydessä.

Inspiraation lähteenä alkuperäiskansat ja musiikki

Lyijykynätöissäni toistuu yleensä yhtenäiset teemat. Useimmat töistäni ovat ihmispotretteja, joissa on vaikutteita Amerikan alkuperäiskansojen kulttuureilta, ja usein piirrän myös potretteja artisteista, joita kuuntelen ja jotka minua inspiroivat. Usein liitän töissäni alkuperäiskansojen kulttuureista vivahteita myös artistien potretteihin, koska minulle se on tapa kuvata ihminen enemmän luonnonläheisenä olentona. Useissa töissäni toistuu myös teema, jossa ihminen on kuvattu ikään kuin ”revittynä”, usein lantiosta tai hartioista alaspäin revittynä, ikään kuin ihminen olisi revitty irti juuriltaan. Mutta jos katsoo lähemmin niin voisi luulla, että tuosta ihmisen revitystä vartalosta kasvaa pieni metsä. Ikään kuin ihminen olisi revitty pois juuriltaan, mutta metsä ja luonto säilyy silti ihmisessä. Kenties se on myös jonkinlainen kliseinen muistutus nykyihmiselle. Kun ihminen kuolee, luonto ottaa omansa takaisin. Kun luonto puolestaan kuolee, kuolee myös ihminen.

Kuvataiteet ja luonto niiden innoittajana ovat minulle elämäntapa ja ainoa tapa olla. Monella tapaa se on minun turvapaikkani, ja varsinkin viime aikoina keino paeta nyky-yhteiskunnan tilannetta. Sitä, miten luonnottomaan tilaan ihmiset ja ihmiskunta on ajettu ja miten kaikki luonnollinen ihmisessä osana luontoa pyritään tuhoamaan. Ihmisen on tänä päivänä helppo unohtaa, mitä merkitsee ihmisyys, koska ihminen on ajettu niin kauas luonnosta. Ihminen unohtaa helposti mitä on olla ihminen toiselle ihmiselle.

Taide on keino käsitellä tunteita

Itselleni henkilökohtaisesti myös musiikki on aina läsnä työskennellessäni, ja voisi kai sanoa, että musiikki ja kuvataiteet ovat auttaneet minua käsittelemään läpi vaikeimpia tunteita ja itsetuhoisimpia aikoja. Musiikki on ikään kuin pulssi, joka sykkii ja vuotaa taustalla, ja ohjaa työn suuntaa. Voisi kai sanoa, että ainakin itselleni lyijykynätöilläni on samankaltainen luonne kuin musiikilla, joka työtä ohjaa. Jokaisessa työssä on aina jotakin karua ja silti jotain herkkää. Jotakin ehjää ja jotakin särkynyttä. Rumaa mutta silti kaunista. Vihaa mutta silti rakkautta. Niin kuin jokaisessa ihmisessä.

Paavo Lusua

Nuorten toteuttama kuvataide- ja valokuvanäyttely Olento on nähtävillä kulttuuritalo Villa Ranassa (Seminaarinkatu 13) 2.-22.9.2022. 

Kuva